JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
"Musiikkia ja hengellisyyttä yhdistää se, ettei niihin uppoutuva ihminen voi tulla koskaan valmiiksi tai täydelliseksi. Molempien lajien harrastajat rakastavat sitä, mitä tekevät", sanoo muusikko Jaakko Kämäräinen. Kuva: Jani Laukkanen

"Musiikkia ja hengellisyyttä yhdistää se, ettei niihin uppoutuva ihminen voi tulla koskaan valmiiksi tai täydelliseksi. Molempien lajien harrastajat rakastavat sitä, mitä tekevät", sanoo muusikko Jaakko Kämäräinen. Kuva: Jani Laukkanen

Pahinta on paikoilleen jämäh­tä­minen – Muusikko Jaakko Kämäräinen: "Toivon säilyt­tä­väni musiikissa ja hengel­li­syy­dessä uteli­ai­suuden elämäni loppuun asti"

Muu­si­kot ja muu esiin­ty­mi­sa­lan väki on ko­ro­na-ai­kaan ko­vil­la. Hen­ki­nen jak­sa­mi­nen al­kaa ol­la lo­pus­sa. "Psyy­ke­ni on tur­val­li­suus­ha­kui­nen. Jos elan­to­ni oli­si keik­ko­jen va­ras­sa, ti­lan­ne oli­si va­ka­va", sa­noo ba­sis­ti, free­a­si­a­mies ja leik­ki­sää hen­gel­li­syyt­tä ar­vos­ta­va ”pas­to­ri” Jaak­ko Kä­mä­räi­nen.

25.3.2021
Janne Villa

Mo­nen bän­din soi­tan­nal­le tai­dok­kaas­ti poh­jan luo­nut ba­sis­ti Jaak­ko Kä­mä­räi­nen, 40, on vai­kut­ta­nut vii­me vuo­det pää­töik­seen Suo­men ko­vim­piin live-esiin­ty­jiin lu­keu­tu­vas­sa Ola­vi Uu­si­vir­ran yh­ty­ees­sä.

Or­kes­te­ril­le piti tul­la kaik­kien ai­ko­jen keik­ka­ke­sä. Buu­kat­tu­na oli 30 esiin­ty­mis­tä par­hail­ta fes­ti­vaa­leil­ta. Keik­ka­bus­sis­sa Tah­kol­ta ete­lään aja­es­sa ra­di­os­ta ry­säh­ti 12.3.2020 hal­li­tuk­sen tie­do­te ko­ro­nas­ta. Seu­raa­va­na päi­vä­nä oli en­sim­mäi­nen pe­rut­tu keik­ka.

– Al­kus­ho­kin jäl­keen on funt­sit­tu, mitä nyt kek­si­tään, et­tei bän­din toi­min­ta py­säh­dy ko­ko­naan, Kä­mä­räi­nen ker­too.

Ko­ro­na on ko­e­tel­lut mo­nia toi­mi­a­lo­ja, mut­ta har­vo­ja yh­tä ran­kas­ti kuin keik­ka­muu­si­koi­ta ja tek­nii­kan vä­keä, joi­den palk­ka koos­tuu pit­käl­ti live-esiin­ty­mi­sis­tä.

Kä­mä­räi­nen tun­tee alan ah­din­gon. Hän te­kee toi­sen puo­lik­kaan työs­tään Muu­sik­ko­jen lii­ton free­a­si­a­mie­he­nä ja toi­sen työ­hy­vin­voin­tia tu­ke­van Skaa­la-hank­keen pro­jek­ti­pääl­lik­kö­nä.

Sii­tä nä­kö­kul­mas­ta nou­see tiuk­ka kri­tiik­ki päät­tä­jien suun­taan. Esiin­ty­mis­mah­dol­li­suu­det on enim­mäk­seen kiel­let­ty, mut­ta yrit­tä­jyy­den ra­ja­pin­noil­la häi­ly­vät free­lan­ce­rit ja ke­vy­ty­rit­tä­jät ei­vät saa juu­ri­kaan ta­val­li­sia työt­tö­myy­se­tuuk­sia.

– En us­ko, et­tä päät­tä­jil­lä on pa­haa tah­toa mei­dän alam­me työn­te­ki­jöi­tä koh­taan, mut­ta mi­nis­te­rien tsemp­pi­vies­tit ei­vät au­ta ih­mi­siä, jot­ka tip­pu­vat yh­teis­kun­nan tur­va­ver­kois­ta ou­toi­hin poi­mui­hin.

"Korona-aika on ankeaa, kun ihmiskontakteja on vähän. Voimaa antavien kasvokkain kohtaamisten arvon huomaa nyt. Olen kiitollinen myös luonnon kauneudesta ja luomistyön ihmeellisyydestä." Kuva: Jani Laukkanen

"Korona-aika on ankeaa, kun ihmiskontakteja on vähän. Voimaa antavien kasvokkain kohtaamisten arvon huomaa nyt. Olen kiitollinen myös luonnon kauneudesta ja luomistyön ihmeellisyydestä." Kuva: Jani Laukkanen

Esiin­ty­jät, tai­tei­li­jat, ta­pah­tu­mien to­teut­ta­jat ja eri alo­jen free­lan­ce­rit kes­tä­vät työn epä­sään­nöl­li­syy­den ta­kia ta­val­lis­ta enem­män epä­var­muut­ta.

Ola­vi Uu­si­vir­ran bän­din jä­se­net ovat vit­sail­leet sii­tä, mi­ten muu­si­kot ovat kuin Bar­ba­pa­pa-las­ten­kir­jo­jen ja piir­ros­sar­jo­jen ni­mi­hah­mot, jot­ka ky­ke­ne­vät muo­vau­tu­maan mi­hin ta­han­sa muo­toon ja ti­laan tar­vit­ta­es­sa.

– Mei­dät voi sur­voa vaik­ka pie­neen laa­tik­koon. Otam­me sen asen­non, mikä an­ne­taan, ja sin­nit­te­lem­me sii­nä. Lai­tam­me li­sää pet­tua lei­pään. Ko­ro­na on kui­ten­kin tyh­jen­tä­nyt mo­nien kas­san. Ei ole nä­kyä tu­le­vai­suu­des­ta ja hen­ki­set voi­ma­va­rat on mel­kein syö­ty.

Mu­siik­ki­a­lan mur­hei­ta työk­seen kuun­te­le­val­la Kä­mä­räi­sel­lä ei ole an­net­ta­va­naan suo­ria, saa­ti help­po­ja vas­tauk­sia. Hä­nes­tä tun­tuu sil­ti, et­tä ih­mi­sil­le on tär­ke­ää, kun joku kuun­te­lee ja ym­mär­tää, mis­tä on­gel­mis­sa on ky­sy­mys.

– Kiuk­ku laan­tuu usein ju­tel­les­sa. Tu­lee ko­ke­mus, et­ten ole yk­sin, vaan mei­tä on iso ryh­mä, joka on yh­tä pa­has­sa pu­las­sa.

Ba­sis­tia it­se­ään­kin ma­sen­taa ja syn­kis­tää se, et­tei pää­se pit­kään ai­kaan te­ke­mään omin­ta työ­tään: kei­koil­la soit­ta­mis­ta ja kier­tä­mis­tä.

Sään­nöl­lis­tä palk­kaa naut­ti­va kah­den tyt­tä­ren isä on toi­saal­ta kii­tol­li­nen on­nek­kaas­ta ti­lan­tees­taan. Vaik­ka keik­ko­jen puu­te on tuot­ta­nut iso­ja tu­lon­me­ne­tyk­siä, per­heen ta­lous ei ole ka­tast­ro­faa­li­nen. Kir­jas­ton­hoi­ta­ja­na työs­ken­te­le­vä vai­mo­kin on kuu­kau­si­pal­kal­la.

– Tun­tuu ris­ti­rii­tai­sel­ta sa­noa, et­tä olen naut­ti­nut ko­to­na ole­mi­ses­ta per­heen kans­sa. En­nen olin joka vii­kon­lop­pu me­nos­sa tai tu­los­sa ja vä­lil­lä tosi uu­pu­nut.

"Arvostukseni perusmessua kohtaan on korkealla. Koen saavani sen draaman kaaresta paljon. Huomaan kaipaavani sitä erityisesti nyt, kun messuun ei pääse." Kuva: Jani Laukkanen

"Arvostukseni perusmessua kohtaan on korkealla. Koen saavani sen draaman kaaresta paljon. Huomaan kaipaavani sitä erityisesti nyt, kun messuun ei pääse." Kuva: Jani Laukkanen

Ola­vi Uu­si­vir­ran bän­dis­sä on eri­lais­ten maa­il­man­kat­so­mus­ten edus­ta­jia.

– Kaik­ki ovat val­mii­ta kes­kus­te­le­maan sy­väl­li­sis­tä­kin ai­heis­ta. Suu­ri osa keik­ka­bus­sis­sa is­tus­ke­lus­ta ku­luu kui­ten­kin ke­vy­em­pien asi­oi­den ää­rel­lä ja tyh­mil­le vit­seil­le nau­res­kel­len.

Jaak­koa kut­su­taan bän­dis­sä Pas­to­ri Kä­mä­räi­sek­si. Sel­lai­nen hän voi­si te­o­ri­as­sa ol­la­kin. Es­poo­lai­nen seu­ra­kun­ta­nuo­ri toi­mi ai­ka­naan kym­me­nil­lä rip­pi­lei­reil­lä iso­se­na, lei­ri­ki­ta­ris­ti­na ja ke­sä­te­o­lo­gi­na.

– Mu­siik­ki­ni kum­pu­aa lei­ri­nuo­ti­o­ki­ta­roin­nis­ta.

Mo­nen tai­tei­li­jan ta­voin hän­kin pää­tyi har­ras­tuk­sen ja in­to­hi­mon kaut­ta kut­su­mus­työ­hön­sä. Kä­mä­räi­nen keik­kai­li vuo­sien ajan lu­kui­sis­sa gos­pe­lyh­ty­eis­sä, muun mu­as­sa bass’n He­le­nis­sä. Ny­ky­ään hän on mu­ka­na myös van­han gos­pel­mie­hen Mik­ko Kuus­to­sen bän­dis­sä.

– Olin Juha Ta­pi­on bän­dis­sä yli­me­no­kau­del­la, jol­loin hän teki ”kuus­to­set” ja siir­tyi esiin­ty­mään myös maal­li­sel­le puo­lel­le. Juha sai mel­kois­ta myl­ly­tys­tä joil­tain hen­gel­li­sil­tä pii­reil­tä, joi­den mie­les­tä hän kään­si tak­kin­sa.

– Juha näki oman po­ten­ti­aa­lin­sa ja ha­lu­si laa­jen­taa ylei­sö­ään. Mi­nul­la on mie­le­tön kun­ni­oi­tus esi­mer­kik­si Jaak­ko Löyt­tyä ja Pek­ka Si­mo­jo­kea koh­taan, mut­ta hei­dän tien­sä on ras­kas va­lit­ta­vak­si, kos­ka suo­ma­lai­set gos­pel­pii­rit ja -ylei­söt ovat pie­net.

"Suomessa voimme olla ylpeitä vähistä koronatartunnoista. Meidän esiintyvän alan työntekijöiden tilanne on kuitenkin hirveä. Toimintamme on rajattu minimiin ilman taloudellista kompensaatiota", sanoo freeasiamies Jaakko Kämäräinen. Kuva: Jani Laukkanen

"Suomessa voimme olla ylpeitä vähistä koronatartunnoista. Meidän esiintyvän alan työntekijöiden tilanne on kuitenkin hirveä. Toimintamme on rajattu minimiin ilman taloudellista kompensaatiota", sanoo freeasiamies Jaakko Kämäräinen. Kuva: Jani Laukkanen

Te­o­lo­gi­an opis­ke­lun Kä­mä­räi­nen aloit­ti vuon­na 2004. Sa­ma­nai­kai­nen työs­ken­te­ly muu­sik­ko­na sai mel­kein jät­tä­mään kes­ken opin­not, mut­ta keik­ka­tau­ko­jen ai­ka­na hän ak­ti­voi­tui.

– Koin opis­ke­lun tosi mie­lek­kää­nä ja yleis­si­vis­tä­vä­nä. Free­lan­ce­muu­si­kol­le oli ar­vo­kas­ta vas­ta­pai­noa, et­tä elä­mäs­sä oli jo­tain ihan muu­ta. En ole ka­tu­nut pät­kää­kään, 12 vuo­den jäl­keen mais­te­rik­si val­mis­tu­nut mies to­te­aa.

Jaak­ko Kä­mä­räi­nen sa­noo löy­tä­neen­sä it­ses­tään kan­san­kir­kol­li­sen pe­rus­seu­ra­kun­ta­lai­sen. Kirk­ko on hä­nes­tä mo­nes­sa asi­as­sa pal­jon mai­net­taan pa­rem­pi.

– Kirk­ko te­kee hy­vää mut­ta hil­jais­ta työ­tä, jos­ta ei saa kii­tos­ta. Tämä huo­ma­taan eh­kä vas­ta sii­nä vai­hees­sa, jos se hyvä me­ne­te­tään, on kyse sit­ten seu­ra­kun­nan mam­ma­ker­hos­ta, per­he­lei­ris­tä tai nuo­ri­so­työn mo­nis­ta muo­dois­ta.

Tai­tei­li­jan lä­hi­pii­ris­sä on usei­ta tie­dos­ta­via ja eet­ti­ses­ti he­reil­lä ole­via hen­ki­löi­tä, jot­ka ovat eron­neet kir­kos­ta sen ta­kia, et­tei ins­ti­tuu­tio vas­taa hei­dän mo­raa­li­kä­si­tyk­si­ään ih­mis­ten ta­sa­ver­tai­sen koh­te­lun osal­ta.

Kris­til­li­sen rak­kau­den pi­täi­si Kä­mä­räi­sen mie­les­tä to­teu­tua ai­dos­ti lä­him­mäi­sen­rak­kau­te­na, joka ajaa kir­ja­nop­pi­nei­den opil­lis­ten kä­si­tys­ten yli.

– On su­rul­lis­ta, et­tei moni lii­tä täl­lais­ta rak­kaut­ta ja oi­kein te­ke­mis­tä nyt kirk­koon, joka näh­dään tiet­ty­jen yk­sit­täis­ten kan­to­jen ta­kia kalk­keu­tu­neek­si uk­ko­jär­jes­tök­si, mitä se ei ole.

– Mo­net kir­kon työn­te­ki­jät jou­tu­vat kamp­pai­le­maan tä­män on­gel­man kans­sa. Muu­tok­set ta­pah­tu­vat kiu­sal­li­sen hi­taas­ti, kos­ka jot­kut pel­kää­vät lap­sen me­ne­vän pe­su­ve­den mu­ka­na, jos jois­ta­kin us­kon­nol­li­sis­ta tra­di­ti­ois­ta luo­vu­taan, te­o­lo­gi lin­jaa.

Jaak­ko Kä­mä­räi­nen on käy­nyt hel­sin­ki­läi­sen ko­ti­seu­ra­kun­tan­sa Ou­lun­ky­län ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa ai­na kun on eh­ti­nyt. Mo­nes­ti mies on sun­nun­tai­aa­mui­sin vas­ta ko­tiu­tu­mas­sa keik­ka­mat­koil­ta.

– Ar­vos­tuk­se­ni pe­rus­mes­sua koh­taan on kor­ke­al­la. Koen saa­va­ni sen draa­man kaa­res­ta pal­jon. Huo­maan kai­paa­va­ni sitä eri­tyi­ses­ti nyt, kun mes­suun ei pää­se.

Ba­sis­ti on ol­lut kym­me­ni­sen vuot­ta mu­ka­na myös Tuo­mas­mes­sus­sa soit­ta­ja­na. Se tun­tuu luon­te­val­ta ta­val­ta osal­lis­tua seu­ra­kun­nan toi­min­taan.

Te­o­lo­gi­an mais­te­ri tut­ki gra­dus­saan kris­til­lis­tä ”pa­ra­dok­sin mys­tiik­kaa” tans­ka­lais­fi­lo­so­fi Sö­ren Kier­ke­gaar­din tuo­tan­nos­sa. Kir­kon jat­ku­vuu­den kan­nal­ta Kä­mä­räi­nen pi­tää oleel­li­se­na sitä, et­tä kris­ti­nus­kon mys­ti­nen ydin säi­lyy ja voi hy­vin.

Mi­ten sen yti­men lä­hel­le pää­see?

– Pu­hun kli­sei­sil­lä kie­li­ku­vil­la, kun sa­non et­tä laa­duk­kaan hen­gel­li­sen kir­jal­li­suu­den ja Raa­ma­tun ää­rel­lä voi ko­kea jos­kus kui­vak­si käy­nyt­tä hen­gel­li­syyt­tä vir­voit­ta­van kas­teen. Sil­loin huo­maa, mitä on kai­van­nut ja mikä kos­ket­taa sy­väl­tä.

"Ruumiillisia muotoja saavalla rukouksella ja meditaatiolla on pitkät perinteet kirkossamme, mutta ihmisen fyysinen ja hengellinen puoli voitaisiin yhdistää vielä vahvemmin toisiinsa. Ruumis on sielun temppeli, josta täytyy pitää huolta." Kuva: Jani Laukkanen

"Ruumiillisia muotoja saavalla rukouksella ja meditaatiolla on pitkät perinteet kirkossamme, mutta ihmisen fyysinen ja hengellinen puoli voitaisiin yhdistää vielä vahvemmin toisiinsa. Ruumis on sielun temppeli, josta täytyy pitää huolta." Kuva: Jani Laukkanen

Jani Laukkanen

Jois­sa­kin kie­lis­sä soit­ta­mi­ses­ta ja leik­ki­mi­ses­tä pu­hu­taan sa­mal­la ver­bil­lä. Lei­kin ulot­tu­vuus on muu­si­kon mie­les­tä tär­keä säi­lyt­tää myös hen­gel­li­syy­des­sä.

– Kris­ti­nus­kos­sa ar­vos­te­taan lap­se­nus­koa ja lap­sen­kal­tai­suut­ta. Leik­ki kuu­luu lap­sil­le, joil­le omi­nai­nen ute­li­ai­suus ja luot­ta­mus on hie­noa myös hen­gel­li­syy­den puo­lel­la.

Voi­mak­kaim­mat hen­gel­li­set elä­myk­sen­sä muu­sik­ko on saa­nut tai­teen kaut­ta.

– Mu­siik­ki ai­heut­taa jos­kus sel­lai­sen re­ak­ti­on ja lii­kut­tu­mi­sen, joka avaa hen­gel­li­set ha­nat. Suo­jaus­ten läpi voi men­nä muu­kin kuin ni­mel­li­ses­ti hen­gel­li­nen mu­siik­ki.

Jaz­z­ki­ta­ris­ti Pat Met­ha­nyn sel­keä il­mai­su ja Uu­si­vir­ran bän­dis­sä soit­ta­van ki­ta­ris­ti Timo Kä­mä­räi­sen vir­tuo­o­si­mai­set soo­lot ker­to­vat ba­sis­ti Jaak­ko Kä­mä­räi­sel­le elä­mäs­tä jo­tain olen­nais­ta sii­nä kuin Jaak­ko Löy­tyn gos­pel tai Nina Åst­rö­min lau­lu­jen kos­ket­ta­va hen­gel­li­syys.

– Mu­siik­kia ja hen­gel­li­syyt­tä yh­dis­tää se, et­tei nii­hin up­pou­tu­va ih­mi­nen voi tul­la kos­kaan val­miik­si tai täy­del­li­sek­si. Mo­lem­pien la­jien har­ras­ta­jat ra­kas­ta­vat sitä, mitä te­ke­vät.

Van­ho­jen muu­si­koi­den koko ole­muk­ses­ta ja sil­mis­tä nä­kyy usein in­to men­nä eteen­päin ja ke­hit­tyä jat­ku­vas­ti. Mat­kan­te­ko – Kä­mä­räi­sen gra­dus­saan tut­ki­ma Kier­ke­gaard pu­huu ”ih­mi­sek­si tu­le­mi­ses­ta” – on käyn­nis­sä ja kes­ken elä­män lop­puun saak­ka.

– Toi­von, et­ten it­se­kään jä­mäh­dä kos­kaan pai­koil­le­ni ja ku­vit­te­le osaa­va­ni jo tar­peek­si, vaan säi­ly­tän ute­li­ai­suu­den, kiin­nos­tuk­sen ja ava­ra­kat­sei­suu­den sekä mu­sii­kin et­tä hen­gel­li­syy­den pii­ris­sä.

Lue lisää aiheesta